haaste: millainen olit, mitä ajattelit?

löysin haasteen sekä puutalobabyn että karon sivuilta. saa nähdä kuinka pitkälle tässä yövuorossa ehdin mutta yrittänyttä ei laiteta. tunnetusti rakastan menneiden muistelua, tämä on siis haasteista mieluisin.

elokuu 1999
takana kesä polvijärven urheilijoiden jäätelökioskilla, edessä ensimmäinen vuosi lukiota. käytän valkoisia micmaceja ja paksupohjaisia kenkiä ja olen nii-iiin cool. anna-ystävän kanssa aiheutamme paheksuntaa myöhestelemällä ja tirskumalla tunneilla. anna kyllästyy pikkukylän meininkiin ja lähtee suurjoensuuhun lukioon. muodostamme kuolemattomat, minä ja kolmoset. käyn tanssitunneilla joensuussa, samoin dok-pienryhmässä. elän miten huvittaa, määrään itse menoistani. kohtuullisen järkevästi kuitenkin. kiltti isäkulta kuljettaa minua ja kolmosia menoihin ja tapahtumiin. pyöräilen kouluun ja airopikkiin kylälle, pussailen paulia kunnes tulen petetyksi kun pauli pussaileekin kännissä kotibileissä raisaa fuck! dok-ryhmää vetää pete, jonka kautta tutustun joensuun seurakunta-skeneen. isi ja marja alkaa seurustella. vietän entistä enemmän aikaa pois kotoa.

huhtikuu 2003
tiimivuoden kevät ryttylässä. yksi elämäni merkityksellisimmistä vuosista. asun toimelassa ehkä vielä sinikan kanssa. vihaan sitä, miten sinikka jättää likaiset stringit lattialle, muuten siedämme toisiamme. aamuisin jätän aamuhartaudet väliin, en vaan jaksa. paitsi kun ollaan sovittu danin kanssa että mennään. paitsi jos ollaan oltu edellisenä iltana riksussa ja ilta on venynyt irkussa. kaakaolla, aina vaan kaakaolla. meillä on tiivis tiimi, osan kanssa muodostan vieläkin tiiviimmän ympyrän. elämä on ihanan yksinkertaista, jotenkin. on vaan se lintukoto, jossa paiskotaan töitä, eletään 19-vuotiaan nuoren naisen jatkuvaa tunnevuoristorataa ja mennään illalla riksuun. pienet ympyrät. se oli jotenkin helppoa. jotain perustavanlaatuista muodostui tuon vuoden aikana. peruskallio. ja ystävät, joita ei voi mikään korvata. niijoo, ja taidan olla umpirakastunut vaikka "ollaan vaan kavereita".

lappeenrannassa keväällä 2003.

kesällä 2003. 

maaliskuu 2009
oi lahti on! muutan lahteen. 1.3.2009 aloitan työt kristillisessä lähetysjärjestössä, jonka pölyt luulin jo karistaneeni jaloistani. perehdytys kestää pari tuntia, sen jälkeen olen omillani. tartun toimeen innolla, koen että olen johdatettu tälle paikalle. annan kaikkeni työhön.
takana yksi raskaimmista syksyistä, uusi kevät luo toivoa uudesta alusta. syksyn synkkyys unohtuu vähitellen, ruusupuska ja kauniit sanat kultaavat kuristavat muistot. jatkoa siitä ei onneksi koskaa seuraa, mutta tuolloin on pieni toivonriekale ja ihanasti lepattava ihastuksenliekki.
muutan vanhaan puutaloon alivuokralaiseksi sasalle. mun huoneessa on kupruileva katto ja repeilleet tapetit (jotka joku päivä hetken mielijohteesta revin kokonaan pois ja paljastan hauskan retrotapetin. mutta ilman sasan lupaa, anteeksi!) juoksemme varpaat sinisinä ulkosaunaan, sisäsuihkua ei ole. tutustumme, rukoilemme, riitelemmekin. muodostuu side, circle of trust.

paita ja peppu, varttia vaille lahteen muutto.

ensimmäisen lahti-kodin circle of trust.

18.9.2009
asun edelleen lahdessa, mutta puutalo on muuttunut yksiöön kirjaston taakse. vuokraemäntä asuu seinän takana, ensimmäisten illanistujaisten (jotka päättyivät jo klo 23!!) päätteeksi saan tekstiviestin "tytti, et asu enää omakotitalossa. kerrostalossa kaikki äänet kuuluvat paremmin." ahdistun, kuljen kotonani hiljaa ja varuillani. ensimmäisenä yönä en nuku yksin, levitän vuokraemännän asuntoon jättämän kirkkaansinisen sohvan minulla ja ihastukselle. tuijotamme toisiamme silmiin pitkälle yöhön, juttelemme sanan siellä toisen täällä. olemme umpihuumaantuneita mutta pelkään. vielä ei ole aika.
purskahdan itkuun henkilökuntapalaverissa, en jaksa enää työtaakkaa. pomo ottaa kainaloon, kyllä se siitä. on aika alkaa laskea työtunteja ja tasata vapaita. omien ympyröiden ahtaus ahdistaa, haluan olla vapaalla vain minä, ilman etu-tai takaliitteitä.
minulla on paljon ystäviä, hyviä ystäviä. lahti on ottanut minut suotuisasti vastaan. lahti on koti, loppuun saakka.

extempore-reissun dubliniin coldplayn keikalle elokuussa 2009.
ei jättänyt kylmäksi, ei! yksi hienoimmista reissuista ikinä.

syysjuhlat onkamaalla syksyllä 2009.
selkään hyppäsi serkunkumminkaimankekara.
olin näytillä suvulle, taisinpa pitää puheenkin päivänsankarille.
jännitti niin että sankarin nimi unohtui. hymyllä siitä selvisi.

17.7.2010
muuttohommissa, taas. tällä kertaa keskustaan torin kulmille. kämppiksiksi heppatyttö iiris ja miehen kaveri, punaista hylamaitoa suoraan tölkistä juova vesa. vesa ei tosin montaa yötä nukkunut yhteisessä kodissa, saimme iiriksen kanssa pitää akkavaltaa huoletta. mun tietämättä mies oli näihin aikoihin käynyt sormuskaupoilla, vähän päälle viikon päästä sanoin itkuisen joon vesitornin katolla. 
töissä takana rankka rupeama, oikeastaan se syy, miksi mut oli työhön palkattu. aloin lopullisemmin suunnitella poisjäämistä, vaikka vielä melkein vuoden olin virallisesti hommissa. työkuviot olivat vakiinnuttaneet asemaa, se helpotti oloa ja eloa. ja anni, ihana anni muutti kaupunkiin ja sain vähän luokkakaverivertaistukea. 
pyjamahousuissa juoksin lähesnaapuriin kikalle iltateelle harva se ilta, radiomastoilla käytiin pitkiä lenkkikeskusteluita ja parannettiin maailmaa. ei siis ihme, että kikka oli saattelemassa mua luontoalttarille seuraavana keväänä. 

ihana satama kesällä 2010.

monia elämän päähenkilöitä jäi mainitsematta, syystä tai toisesta. heitä kyllä riittää, hurjasti. taivaalle kiitos siitä!

sasa, sun vuoro!